{"id":902,"date":"2019-02-17T10:12:41","date_gmt":"2019-02-17T10:12:41","guid":{"rendered":"http:\/\/mirkakaarina.fi\/?p=902"},"modified":"2019-02-19T12:28:56","modified_gmt":"2019-02-19T12:28:56","slug":"take-me-for-my-body-ja-muita-musahuomiotalouden-bisarriteetteja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mirkakaarina.fi\/?p=902","title":{"rendered":"\u201cTake me for my body\u201d"},"content":{"rendered":"

ja muita musahuomiotalouden bisarriteettej\u00e4<\/h3>\n

<\/p>\n

 <\/p>\n

New kids on the Block<\/a> oli kova juttu kasarin lopulla. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 h\u00e4m\u00e4l\u00e4isess\u00e4 pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 er\u00e4\u00e4n omakotitalon kulmahuoneessa C-kasetti lauloi repeatill\u00e4 \u201cstep by step, oh baby\u201d ja sein\u00e4t oli tapetoitu b\u00e4ndikuvilla \u2013 aivan kuten tuhansissa esiteinihuoneissa ymp\u00e4ri maan.<\/p>\n

Poikaviisikko lauloi varmasti taitavasti. V\u00e4hint\u00e4\u00e4n puoli ruokaa oli kuitenkin idolien ukon\u00e4k\u00f6. Jordanin, Jonathanin, Joeyn ja Donnien kauneus sekoitti p\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Yksi katraan pojista poikkesi kuitenkin muista: j\u00e4sen Danny Wood<\/a>in kirveell\u00e4 veistetyt piirteet erottuivat enkelikasvoisten b\u00e4nditoverien joukosta kuin ristimeisseli talttap\u00e4\u00e4sarjasta. Taitava tanssija oli muita poikia kulmikkaampi ja lihaksikkaampi \u2013 ja ilmeisen tietoinen erilaisuudestaan. H\u00e4n esitti fanilehdess\u00e4 kommentin, joka on j\u00e4\u00e4nyt mieleeni kaikiksi n\u00e4iksi vuosiksi:\u00a0\u201cHyv\u00e4ksyk\u00e4\u00e4 minut kehoni vuoksi.\u201d<\/p>\n

Voiko surullisempaa olla?<\/p>\n

Musabisnes tuntuu perustuvan visuaalisuuteen v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4lailla kuin auditiivisuuteen. Ehk\u00e4 ilmi\u00f6 on samanlainen kuin makuaistin kohdalla: suurin osa maistamisesta on itse asiassa tuoksua. Ainakin Nyykk\u00e4rien kaltaisissa fani-ilmi\u00f6iss\u00e4 lienee kyse nimenomaan t\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Sosiaalisen median my\u00f6t\u00e4 kuvallisen n\u00e4kyvyyden merkitys on varmasti vain kasvanut, enk\u00e4 usko olevani ainoa\u00a0musiikintekij\u00e4 joka ei tunne oloaan kotoisaksi visuaalisten paineiden keskell\u00e4. Mets\u00e4inen kansamme on t\u00e4ynn\u00e4 kamerakammoisia mennink\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n

Todistettavasti kuitenkin my\u00f6s nykyist\u00e4 huomattavasti staattisemmassa audiovisuaalisteknisess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 varttunut ammoniitti voi hiljalleen tottua ekshibitionistiseen itsens\u00e4 markkinointiin, sometukseen ja kaikkinaisen visuaalisen irstailun vaatimaan tauottomaan kuvaker\u00e4ilyyn. Itse olen jopa oppinut nauttimaan t\u00e4m\u00e4nkaltaisesta\u00a0virtuaalisesta askartelusta ja sommittelusta.<\/p>\n

Yksi musiikkimaailman visuaalinen pekuliariteetti ei kuitenkaan istu habitukseeni:<\/p>\n

Musiikkivideot.<\/p>\n

Oma p\u00e4rst\u00e4 ja keho liikkuvassa kuvassa on liikaa mielenterveydelleni.<\/p>\n

Olen kyll\u00e4 koettanut! Mainion Isle of Mando -yhtyeen studiolive-sessio vuonna 2015 oli sin\u00e4ns\u00e4 hieno kokemus, mutta kamerakuva kertoo vokalistin olotilan luontevuudesta enemm\u00e4n kuin tuhat sanaa:<\/p>\n